Kirjoituksen otsikko paljastuu kohta mutta ennen paljastusta haluan kertoa teille että ensinnäkin 25.7 tuli kuluneeksi 1kk:si Villen kuolemasta ja kyllä oli karsee päivä kaikin puolin tai oikeestaan yö... Villeä en unohda koskaan enkä ymmärrä miksi Villen piti kuolla?? Mikä sai Villen hyppäämään ikkunasta pihalle, miksi??

Villen veli Leevi on muuttunut ennen niin arka veljensä varjoon jäänyt kissa on muuttunut. Enää ei Leevi lymyä nurkissa vaan tulee rohkeasti juttelemaan ja joka aamu silitettäväksi, illalla ennen nukkumaan menoa iltarituaalit toistuu ja meillä on mukavia keskustelutuokioita. Lauantai iltanakin kun keittiössä hiljaa itkin yksin, Leevi tuli vierelle kurrrr,kurrrr nauuu..ja puski otsaani. Katsoi syvälle silmiin kuin sanoen: mamma älä itke veikalla on nyt kaikki hyvin, ei ole kipuja ei tuskaa...!

Tuo minun  sureminen varmasti yllätti mieheni joka ei ole koskaan nähnyt minun itkevän kuten olen nyt itkenyt viimeisen kuukauden ja huutavan tuskasta...oli kuin olisin oman lapsen menettänyt silloin 25.6.09.. karseeta...!!

En tiedä ehkä siksi, en osaa sanoa mieheni käveli eräänä päivänä kissakasvattajan luokse ja tuli kotiin tälläisen kanssa. Mitäpä sinä sanoisit jos miehesi tulisi tälläisen kanssa kotiin?

1248954325_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ainahan minä olen halunnut Ragdoll-kisun mutta jotenkin en vaan uskonut meille ikinä sellaista tulevan, varsinkaan nyt kun Villen kuolemasta oli kulunut niin vähän aikaa, jotenkin en osannut rakastuakaan tähän Väinöön täysillä ja heti. Pikkuherra saapui meille 21.7.2009 eli noin viikko sitten. Vasta nyt pikkuhiljaa alan sulaa noiden sinisien silmien katseesta<3.

Mutta Villeä en unohda koskaan en ikinä.Itku

1248954310_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja jo nyt "rakkaalla" lapsella on monta nimeä, Väinö alias tasmaatian tuholainen, pikku-ukko, karvapallo, nokinenä, väiski jne....Tässä kuvassa ja ylemmässä Väinö on ekaa päivää meillä.